Jokainen lantti minkä taskunpohjaltasi löydät on jonkun
velkaa jollekin. Jo yläkoulun oppikirjoissakin todetaan ykskantaan – raha on
velkaa. Tämän blogisarjan toisessa osassa kerroin, että ainoa tapa millä rahaa
poistuu kierrosta on se, kun velka maksetaan kokonaan pois. Näin ollen puhtaan
teoreettisesti ajateltuna raha häviäisi maailmasta, jos velat maksettaisi pois.
Käytännössä tämä ei ole mahdollista, koska velka on ainoa asia, mikä pitää
järjestelmän pystyssä.
Kaikki fyysinen raha (setelit ja kolikot) painetaan
keskuspankissa. Sen lisäksi keskuspankissa on liikepankkien
vähimmäisvarantovaatimusten (EU-alueella 1%) mukaiset talletukset. Tämä
keskuspankkiraha muodostaa nykyään noin 10% kaikesta kierrosta olevasta
rahasta. Kaikki keskuspankkiraha on liikepankkien velkaa keskuspankille. Eli
vaikka keskuspankki luokin rahaa tyhjästä ilmasta, niin se on aina sidottuna
velkaan, jolla on myös korko. Liikepankit toimivat tässä yhtälössä tietenkin
välikätenä ja lainaavat tämän keskuspankkirahan eteenpäin valtiolle, kunnalle,
yritykselle tai yksityishenkilöille. Jälleen tässä vaiheessa liikepankki
asettaa lainalleen koron, joka lisää kokonaisvelkataakkaa. Koko tämä kuvio
kuitenkin muodostaa vain sen 10% kaikesta rahasta (eli velasta) joka kierrossa
on.
Loput 90% kierrossa olevasta rahasta ovat numeroita pankkien
tietokoneiden näytöillä, kuten osassa 2 tuli ilmi. Suurin osa tästä syntyy, kun
joku ottaa lainaa pankista, jonka jälkeen pankkien kirjanpidoissa tuo laina
monistetaan jopa 99 kertaiseksi. Jokaisessa vaiheessa lainaan liittyy korko,
joka taas lisää huimasti kokonaisvelkaa.
Rahaliikenteen virrat ovat äärimmäisen monimutkaisia ja myös liikepankit
ovat toisilleen velkaa. Tämä ei ole kuitenkaan olennaista kokonaiskuvan hahmottamisen
kannalta.
Pelottavaksi meidän tavallisten kansalaisten osalta tämä
järjestelmä muuttuu siinä vaiheessa kun ymmärretään, että me koitamme
veroillamme maksaa tätä massiivista velkataakkaa pois. Esimerkiksi
ansiotuloveroa käytetään pääasiassa siihen, että valtio ja kunnat saavat
maksettua velkojensa korkoa pois liikepankeille ja ne edelleen keskuspankille.
Tuon lisäksi monet meistä ovat myös yksityishenkilöinä velkaa pankeille
asuntolainojen, kulutusluottojen yms. muodossa. Eli kaikki ne hikipisarat ja
lahjakkuuttemme, jota työpaikalla annamme itsestämme on periaatteessa vaan
velan maksamista. Koska järjestelmä on rakennettu siten, että raha syntyy vain
velan kautta, niin velan määrä maailmassa on sellainen lukema, jota ei kykene
edes käsittämään. Kuten tiedetään ihan jo uutisiakin katselemalla, velkaa
kasaantuu koko ajan vain lisää.
Koska rahaa ei ole enää 45 vuoteen sidottu mihinkään
konkreettiseen kuten kultakantaan, niin se on vain ja ainoastaan – velkaa. Ainoa
looginen johtopäätös tästä on se, että eihän tämä korttitalo voi pysyä kasassa.
Eikä se voikaan. Jossain vaiheessa se tulee romahtaen alas. Kyse ei ole siitä,
etteikö päättäjät tätä ymmärtäisi. Koko järjestelmä on suunniteltu siten, että
valtaapitävä eliitti hyötyy siitä suunnattomasti. Tämän vuoksi järjestelmä
pidetään vaikka tekohengityksellä elossa niin kauan, kunnes se ei vaan enää
onnistu. Tekohengitystä on annettu jo pitkään aikaa. Kovin pitkää aikaa
kuolemaan ei enää ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti