Korkeasti koulutettujen keskusjärjestö Akava suhtautui
asiaan nihkeästi. Jo tällä hetkellä korkeasti koulutettuja työttömiä on noin 38 000,
ja aloituspaikkojen lisääminen vain kärjistää ongelmaa. Kylmää numeerista
faktaa on hankala lähteä kiistämään, mutta siltikin ensireaktioni uutisen
lukiessani oli ”hieno homma.”
Työurien pidentäminen (etenkin alkupäästä) on ollut
todellinen kesän ja syksyn trendiaihe. Pitkien opiskeluaikojen sijaan suureksi
ongelmaksi on noussut välivuodet koulutuksen nivelvaiheissa. On melko yleistä,
että lukiosta ei siirrytä suoraan korkeakouluun. Osalla syynä on tietysti halu
pitää taukoa opiskelusta, mutta aika monella kuitenkin syy on se, että ei
päässyt kouluun sisään. Korkeakouluihin on mahdollista pyrkiä vain kahdesti
vuodessa, ja toisinaan sisäänpääsyyn vaaditaan 4-5 yritystä. Lyhyelläkin matematiikalla
pääteltynä tuo tarkoittaa kahta välivuotta.
Akava pelkää aloituspaikkojen lisäämisen luovan 10:n vuoden
aikajänteellä ylitarjontaa tietyille aloille. Voi olla, mutta kärjistäen: entä
sitten? Vaikka vastavalmistuneelle maisterille ei heti olisikaan tarjolla
koulutustansa vastaavaa vakipaikkaa, niin heillä on kuitenkin se tutkinto
taskussaan. Unelmien duunipaikkaa odottaessa voi joutua tekemään pätkä- ja
silpputöitä, mutta kylmästi ajateltuna niitäkin tehdessään on yhteiskunnalle
hyödyksi. Yksilötasolla asia tietysti voi olla vaikea, etenkin jos on perhettä
elätettävänä ja lainaa maksettavana, mutta edelleenkin ne maisterin paperit
antavat aika vahvan ”takuun” paremmasta ja vakaammasta huomisesta. Lähtökohta
on joka tapauksessa parempi kuin ilman sitä tutkintoa, mikä on koko ajatukseni
ydin. Ripaus positiivisuutta ei olisi tässäkään asiassa pahasta.
-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti